Hiilihydraattien, valkuaisaineiden ja rasvan aineenvaihdunta ja varastoituminen

Ravintoaineet pilkkoutuvat ja imeytyvät n. 4 tunnin kuluessa aterian jälkeen. Jos ihminen syö kolme ateriaa päivässä, elimistön solut saavat energiaa ravintoaineina suoraan suolistosta n. 12 tunnin ajan vuorokaudessa.

Solut tarvitsevat energiaa kuitenkin koko ajan tehtäviensä suorittamiseen. Elimistön on pystyttävä varastoimaan aterioilla saadut ylimääräiset ravintoaineet ja vapauttamaan energiaa varastoista aterioiden väliaikoina.

Ilman tälläistä energian vuorottaista varastoitumista ja vapautumista glukoosin ja muiden energiaravintoaineiden pitoisuus veressä vaihtelisi suuresti.

*

Jos elimistö ei käytä kaikkia suolistosta imeytyneitä ravintoaineita, se varastoi ylimäärän rasvana ja glykogeenina. Suurin osa elimistön energiavarastoista on rasvaa.

Rasva on taloudellinen energian varastoimismuoto, koska siinä on runsaasti energiaa painoyksikköä kohti ja koska rasvakudoksessa on vain vähän vettä.

*

Monet elimistön solut, erityisesti maksasolut, pystyvät muokkaamaan orgaanisia molekyylejä. Esim. aminohapot voidaan muuttaa glykoosiksi tai rasvahapoiksi.

Koska ravintoainetyyppejä voidaan muuttaa toisiksi, ruoan hiilihydraatti-, valkuiaisaine- ja rasvasisältö voi vaihdella hyvinkin paljon vakavia haittoja aiheuttamatta.

Yhtä aminohappotyyppiä voidaan myös käyttää toisentyyppisten aminohappojen valmistukseen.

Maksasolut eivät kuitenkaan voi valmistaa kaikkia elimistön tarvitsemia aminohappoja. Osa (välttämättömät aminohapot) on saatava suoraan ravinnosta tarvittavina määrinä.

Ravinnon valkuaisaineiden aminohappokoostumus on sen vuoksi erittäin tärkeä. Ravinnosta on saatava myös riittävästi vitamiineja, kivennäisaineita ja eräitä välttämättömiä rasvahappoja.

(Lähde: ”Ihminen Fysiologia ja anatomia” Jan G. Bjålie, Egil Haug, Olav Sand, Øystein V. Sjaastad, Kari C. Toverud. Suom. Meditrans Oy 1.-6. painos 2009 WSOY 1999)