Kehon rasvoissa lymyää tulehduspesäke
Lainaan tekstin "Piilevät tulehdukset"-kirjan kirjoittajilta: Tohtori Nicole Schaenzleriltä ja Lääketieteen tohtori, professori Eugen Faistilta
"Uuden vuosituhannen Saksassa on vakava paino-ongelma. Tartuntatauteja tutkiva Robert Koch-instituutti on saanut selville, että joka 2. saksalainen mies ja joka 3. nainen kärsii ylipainosta. Heistä joka 6. on jopa voimakkaasti liikalihava ja tarvitsevat lääkärin apua. Hälyttävä on myös ylipainoisten lasten ja nuorten määrä.
Syynä ylimääräisiin kiloihin on useimmissa tapauksissa hyvinvoinnin aiheuttamat elämäntapamme: syömme enemmän kuin elimistömme tarvitsee ja liikumme liian vähän kuluttaaksemme ylimääräisen energian järjevästi. Tällä on seurauksia terveydelle.
Kehon hyvin- ja pahoinvointi riippuu, ennen kaikkea rasvamassan jakaantumisesta: jos rasvaa on etenkin vatsassa ja lantiolla (omenavartalo), kehoon voi tulla voimakkaasti kytevä palo, joka enemmin tai myöhemmin leviää koko elimistöön ja aiheuttaa kroonisen tulehduksen.
Hoikkavyötäröisen ja pienivatsaisen rasvapehmusteet takamuksessa, lantiolla ja reisissä (päärynävartalo) ovat sen sijaan vaarattomia, müncheniläisen Ludwig-Maximilians-yliopiston v. 2010 tekemien tutkimusten mukaan, ne jopa suojaavat sydänsairauksilta ja diabetekseltä.
Ylipainoisille vatsa on monessa mielessä kriittinen vyöhyke: juuri sinne kertyy erityisen helposti rasvaa ja juuri vatsan alueella ylimääräisiä kiloja on usein erityisen vaikea saada pois. Jos rasvaa on kertynyt etenkin vatsan ihonalaiseen kudokseen, vatsarasva jää kiusalliseksi, mutta vaarattomaksi kosmeettiseksi ongelmaksi, kun painoindeksi-raja-arvo ei ylity.
RASVASOLU
Suuria, pyöreitä, uskomattoman joustavia ja aina valmiina turpoamaan, näin voi kuvata niitä n. 30-40 miljardia rasvasolua (adiposyyttiä), jotka muodostavat suurimman osan kehomme rasvakudoksesta. Useinmiten ne ovat verkkomaisesti toisissaan kiinni ja huolehtivat näin, ettei ravinnon mukana saatava energia mene hukkaan.
Nämä kolmesta rasvahaposta ja glyseriinistä muodostuvat neutraalirasvat (triglyseridit) sijaitsevat rasvapisaroina rasvasolujen sisäosassa. Jos jossakin osassa kehoa esim. lihassoluissa tarvitaan energiaa, nopeasti aktivoituvat rasvaa hajottavat entsyymit huolehtivat siitä, että varastoitunut rasva hajoaa takaisin ainesosiinsa ja rasvahapot pääsevät veren mukana välittömästi määränpäähänsä.
TULEHDUSTA EDISTÄVÄT ja EHKÄISEVÄT AINEET RASVASOLUSSA
Normaalikokoinen rasvasolu, joka ei ole liian täynnä, tuottaa hyvin pieniä määriä tulehduksellisia ja tulehdusta ehkäiseviä aineita. Nämä eivät kuitenkaan useinmiten pääse lainkaan verenkiertoon, vaan ne on tarkoitettu lähinnä omaa käyttöä varten. Sytokiinit pitävät ilmeisesti toisensa aisoissa ja vaikuttavat näin immuunikompetenssiin paikan päällä."
Kirjan kirjoittajat toteavat myöskin, että "mitään muuta elintä ei ole niin pitkään niin dramaattisesti aliarvioitu kuin rasvakudosta. Vielä viime vuosituhannen loppuun asti suuri osa tutkijoista luuli rasvasolujen olevan vain enemmän tai vähemmän passiivisia soluja, joilla on käytännössä vain yksi tehtävä: varastoida ja tarvittaessa luovuttaa ravinnosta saatavaa energiaa."
"TARPEEKSI ON TARPEEKSI
Jos lihakset saavat insuliinin kautta liikaa ravintoenergiaa, ne kieltäytyvät nopeasti ottamasta vastaan enempää. Näin rasvasolut eivät (ensin) pysty tekemään, päinvastoin: niiden pitää ottaa nyt vastaan kaikki, mistä insuliini ei ole päässyt eroon. Jossakin vaiheessa kuitenkin myös rasvasolut alkavat kapinoida. Aluksi kapina ilmenee lähinnä rasvakudoksen sisäosassa. Solustressillä on kuitenkin seurauksensa. Nyt veressä vilistää enemmän rasvahappoja (trigyseridejä), myös silloin kun niille ei ole tarvetta. Lisäksi rasvasolut laittavat liikkeelle yhä enemmän välittäjäaineita, mikä saa elimistön signaalien suuren orkesterin herkästi sekaisin.
KAIKKI ON SEKAISIN
Äkkiä järjestys on sekaisin: koska joistakin signaaleista tulee yhä äänekkäämpiä, toiset kuuluvat yhä huonommin. Ajan myötä adipokiinien signaalireittien ja muiden aineenvaihduntaan ahkerasti osallistuvien hormonien signaalinsiirron vuorovaikutus alkaa muuttua: itsestäänselvyydet, kuten insuliinin tehokas vaikutus soluissa, jota normaalipainoisella tukevat adipokiinit, kuten leptiini ja adiponektiini, tarkalleen energiantarpeeseen mukautettu ruokahalun ja kylläisyyden säätely (leptiini ja adiponektiini), kattava verisuonisuoja (adiponektiini) ja hyvin säädetty verenpaine (angiotensiini II ja angiotensinogeeni), eivät enää päde. Jossakin vaiheessa säätelymekanismit eivät enää toimi. Tällöin lääkärin diagnoosina on diabetes, korkea verenpaine, rasva-aineenvaihdunnan häiriö tai sepelvaltiomotauti, usein nämä kaikki hyvinvointisairaudet esiintyvät samaan aikaan.
TULEHDUSAINEIDEN MASSATUOTANTO
Tieteilijät ovat saaneet selville, että ylipaino saa elimistön vielä toisellakin tavalla sekaisin. Pääsyyllinen on taas kerran vatsan rasvakudos. Varastoidulla rasvalla täyteen ahdetut, turvonneet rasvasolut syöttävät nimittäin elimistöön nyt myös suuria määriä aineita, joita esiintyy samanlaisina määrinä normaalisti vain vaikean infektion yhteydessä: interleukiini-6 (IL-6), tuumorinekroositekijä alfa (TNF-a), monosyyttien kemotaktinen proteiini (MCP-1), plasminogeenin aktivaattorin inhibiittori (PAI-1) ja monia muita tulehdusaineita, jotka voivat aiheuttaa elimistössä suurta vahinkoa. Osa näistä aineista muodostuu turvonneissa rasvasoluissa itsestään ja osa näiden edeltäjäsoluissa, jotka oikeastaan alun perin on tarkoitettu vanhentuneiden rasvasolujen korvaamiseen. Rasvasoluissa on kuitenkin jo pitkään ollut poikkeustilanne ja tällöin pätevät toiset säännöt.
AVUNHUUTO SYÖJÄSOLUILLE
Kaiken lisäksi yhä enemmän immuunipuolustuksen syöjäsoluja (monosyyttejä) kulkeutuu verestä rasvakudokseen ja muuttuu siellä makrofageiksi, myös joitakin T-lymfosyyttejä siirtyy mukana. Se että prosessiin osallistuu nyt myös kehon "terveyspoliisi", on merkki suuresta hädästä. Rasvasolut ovat nimittäin itse kutsuneet immuunisolut paikalle ja pienten signaaliproteiinien (kemokiinien) avulla näyttäneet niille tien sisimpäänsä.
Viimeistään nyt lääketieteilijät puhuisivat "paikallisesta tulehdusreaktiosta", jos voisivat tarkastaa kudoksen. Missään ei kuitenkaan vielä tunnu kipua, fyysinen ja psyykkinen suorituskyky ovat vielä pääosin kunnossa. Veressä voisi nyt kuitenkin näkyä jo pieniä muutoksia (esimerkiksi hieman kohonneet hs-CRP-arvot).
hs-CRP hs= high sensitivity eli korkea herkkyys CRP= C-reaktiivinen proteiini
CRP:n avulla on saatu tietoa sydän- ja verenkiertosairauksien riskistä ja hs-CRP, joka on jopa 20 kertaa herkempi kuin CRP, paljastaa veren pienimmätkin CRP-pitoisuudet ja esim. valtimonkovettumataudin ja sen myötä myös riskin saada sydänsairaus. Testi on hyödyllinen ennen kaikkea silloin, kun on jo tiedossa sydän- ja verenkiertosairauden riskitekijöitä kuten kohonneet veren rasva-arvot.
Rasvakudoksen tulehdus etenee ja leviää vähitellen koko elimistöön ja viimeistään nyt lääkärit puhuvat metabolisesta tulehduksesta."
Suosittelen lämpimästi kaikille kirjaa: "Piilevät tulehdukset"-kirjan kirjoittajilta: Tohtori Nicole Schaenzleriltä ja Lääketieteen tohtori, professori Eugen Faistilta
Lainasin tähän vain lyhyitä katkelmia kirjasta, jota kelpaa suositella kenelle vain. Jos jotakuta kiinnostaa joidenkin kappaleiden väliin jääneet yksityiskohdat, niin ei kun kirjaa tilaamaan! Yleisesti joka puolella puhutaan vakiintuneena sanaparina tulehduksellisista sairauksista, mutta tuossa kirjassa se on sangen kansantajuisesti selitetty mitä kehossa tapahtuu ja mitä se aiheuttaa. Meillä on upea keho, upea koneisto, kuten moneen kertaa olen näilläkin kotisivuillani todennut, mutta on tosiaan ällistyttävää pysähtyä miettimään miten paljon meidän oma kroppa on valmis tekemään meidän terveytemme puolesta ja miten vähän me panostamme ja autamme meidän kehoamme niin kuin miestä mäessä.