Tarina "Aromikasvien ruhtinaasta" eli Rosmariinista
Lähde: Toivo Rautavaara "Miten luonto parantaa"-kirja (1980) Rosmariini (Rosmarinus officinalis)
Kasviparantaja Mességué on ylistänyt rosmariinin "Aromikasvien Ruhtinaaksi". Hän on kertonut, että antiikin aikaa siitä tehtiin morsiusseppele ja vanhassa Egyptissä pantiin faaraolle hautaan mukaan rosmariininoksa sulostuttamaan sielun matkaa.
14. vuosisadalla Unkarin 72-vuotias kuningatar Elisabet, joka sairasti kihtiä ja reumatismia ja oli puoliksi halvaantunut, parani rosmariinilla niin nuorekkaaksi, että Puolan kuningas kosi häntä. Pitkät ajat nimitettiin rosmariiniuutetta "Unkarin kuningattaren vedeksi".
Myös Ranskan Madame de Sevigny pääsi sillä reumatismistaan. Rohto sisälsi kolme osaa rosmariinitinktuuraa (kourallinen rosmariininlehtiä liotettiin 1/4 litrassa konjakkia tai viinaa) ja yhden osan samalla tavalla valmistettua laventelitinktuuraa. Sekoitusta otettiin teelusikallinen päivässä ja samalla aineella hierottiin reumaattisia ja kihdin vaivaamia jäseniä.
Kaikkein hienointa hunajaa sanotaan saatavan Narbonnen seuduilta, missä mesikasvina on eniten rosmariinia.
Mességué sanoo rosmariiniuutteella, -tinktuuralla ja -kylvyillä parantaneensa muutamassa päivässä tusinoittain aneemisia, toipilaita, vanhuksia, väsyneitä, neurasteenisia, masentuneita.
Rosmariini on sekä virtsateiden että hengitysteiden rohto, auttaa sydämentykytykseen, unettomuuteen, migreeniin, edistää maksan ja sapen toimintaa ja on naisille terveellinen muutenkin kuin kölninveden ja hajuvesien ainesosana.
Rosmariini on aineksena myös eräissä lääkevalmisteissa mm. sydänlääkkeissä ja maksan ja sapen sairauksiin tarkoitetuissa valmisteissa. (Tämän lainauksen kirjoittaneena huomautan, että koska en tunne lääketeollisuuden raaka-aineita tarkemmin, en osaa sanoa, mikä on rosmariinin käyttöaste lääketeollisuudessa tänä päivänä, mutta yrttilääkinnässä ja mausteena se on edelleen toimiva ja ajankohtainen yrtti.)
